Kirjoittamisesta ja Elixia-traumasta

Kirjoittaminen on vapauttavaa! Mulla on ääretön änky päästä kirjoittamaan työkseni, esim. toimittajaksi tai tiedottajaksi. Nyt maisteritutkinnon jälkeen olen kuluttanut Markkinointi-instituutin kirjoittamiskurssin penkkiä, ja pian alkaa toimittamiskurssi. Niiden jälkeen olen valmista kauraa siirtymään noviisina tekstiviilareiden luovaan maailmaan. Täytynee varata punkkua kaappiin inspiraation takaamiseksi, hah hah!

(Hyvin) kaukainen unelma olisi ikioman kirjan kirjoittaminen, mutta katsotaan sitä myöhemmin kun kasvan aikuiseksi ja mulla on jostain jotain järkevää sanottavaa (toiveajattelua?). Syksyllä nakkaan höpölöpö-elämäkerrat ja sensaatiot nurkkaan, ja luen vain Suomen kuvalehteä, ammattijulkaisuja, elämistä ja olemista pohdiskelevia syvällisiä 700-sivuisia tiiliskiviä ja klassikoita - ehkä jopa sen opiskeluaikana kesken jääneen Alastalon salin. No, nyt tuli liioteltua.

Btw, täällä mun ei tarvitse kirjoittaa kirjakieltä, ei tarkkailla oikeakielisyyttä eikä pilkuttaa orjallisesti. Tämä on ikioma mellastusfoorumini, saan tehdä täällä mitä haluan! Vaikka keksiä uusia sanoja, jos sille päälle satun. Nih!

Päivän toinen teema: Elixiaan! Olen ollut kymmenisen vuotta uskollinen Motivus-labradori, mutta hiljattain loikkasin Elixiaan. Parin sadan metrin päähän kodista on auennut uusi Elixia, moni kaveri käy Elixiassa ja parkkipaikan väijyminen Motivus-reissuilla keskustassa alkoi raastaa hermoa. Päätös oli vähän haikea, Motivus on aina palvellut hyvin, mutta järki piti ottaa käteen. Tulevat alkukankeudet ja -hässäkät Elixiassa tosin tuntuvat vastenmielisiltä.

Kävin kymmenisen vuotta sitten tutustumassa toiseen Elixia-keskukseen, ja kokemuksesta jäi hienoinen ahdistus. Ympärillä hyöri sekunnin murto-osassa kymmenen kirkuvanvärisisiin pikeepaitoihin puettua kuntasalityötekijää. Ohjaus on hyvästä, tottakai, ja otan ilomielin vastaan henk.koht. Rainerin neuvot, mutta antakaa nyt hyvänen aika ihmisen katsella vähän ympärilleen. Minne kiire valmiissa maailmassa... Ja se älytön ylipirteys ja reippaus, eihän sellanen sovi suomalaiseen sielunmaisemaan ollenkaan. Raportoin myöhemmin miten kävi: alkukankeuksien ahdistus asteikolla 1-957. Loppuun vähän kehujakin: varmasti on komea sali hienoine olet-sademetsässä-rentoudu-nyt-ihmeessä -saunaosastoineen. Eiköhän meidän yhteistyömme lähde kulkemaan vallan mainiosti.

Just tämä asenne mua risoo, laiskistukaa ja mököttäkää nyt vähän...