Hanko vol. 3: Sotamuseo ja Raaseporin linnanrauniot

Parina viimeisenä Hangon päivänä sää kääntyi suhmuraisen puolelle. Vetelehdimme lomakämpällämme ylensyöden, leffoja katsellen ja lueskellen. Löhölöhö.

Koiraa oli silti lenkitettävä, ja lähdin rehvakkaasti painelemaan jonkin omakotialueen sokkeloihin. Vaikka oli mukava tiirailla hauskannäköisiä taloja ja kujia, tovin myöhemmin sain kaverikseni viileän tihkusateen, ja mitä sitä kiertelemään: olin eksynyt. Aina kun luulin näkeväni Esplanadin, tupsahdin jollekin muulle kadulle (jonka nimi olisi yhtä hyvin voinut olla arabiaa), ja sade tietenkin yltyi. Koirakin taisi aavistaa, että nyt se on hukassa. Kun vihdoin löysin takaisin oikealle kadulle, olin arviolta noin kilsan väärässä suunnassa. Kämpille päästyämme sekä koira että ihminen muistuttivat piisamia. Hienosti suunnistettu.

Nyt olisi myös mainio väli tsekata muusseo tai kaksi. Toiseksi viimeisenä päivänä ajelimme Lappohjassa sijaitsevaan Hangon Rintamamuseoon. Sotajutut kiinnostaa aina!

Hangon Rintamamuseon pihamaalla.

Tupakkia.

Värikästä propagandaa.

Sotamuseon pihalta äkätty pikkupiski.

 Seuraavana aamuna heitimme hyvästit oivalle lomakämpällemme. Kotimatkalla pysähdyimme Tammisaareen, mutta kaatosateen myötä kaupunkikävely jäi tekemättä. Snappertunan kohdalla ropina onneksi taukosi, ja pääsimme silmäilemään 1300-luvulla rakennetun Raaseporin linnan raunioita.

Raaseporin linnanrauniot.

Linnakoira.

 Hanko oli hieno!  Ehkä lisää letkeää kotimaanmatkailua ensi kesänä.

Hanko vol. 2: Bengtskärin majakka ja lisää autiota rantaa

Kolmantena Hanko-päivänä oli tiedossa ihan oikeaa ohjelmaa: risteily Bengtskärin majakalle. 25 kilsan merimatka taittui puolessatoista tunnissa mukavasti virvokkeita naukkaillen ja radiotoimittaja-ornitologi-historioitsija-luontomies-oppaan sotajuttuja kuunnellen. Kulturelli koirammekin pääsi mukaan näkemään ja kokemaan.

 

  

Noin 50 metriä korkea, vuonna 1906 valmistunut Bengtskärin majakka on Pohjoismaiden korkein ja Suomen eteläisin majakka. Venäläisillä oli jatkosodan aikana kova hinku posauttaa rakennelma taivaan tuuliin, mutta eihän siitä mitään tullut. Toiminnassa oleva majakka pönöttää edelleen vahvasti pystyssä.

 

Kallioinen ja tyrskyinen Bengtskär on todellinen merimaiseman ja -tunnelman perikuva. Jylhän, linnamaisen majakan julkisivu on pykätty saaren omasta graniitista. Kiipesimme kiviset kierreportaat ylös torniin koirinemme päivinemme ihmettelemään majakan jättimäistä lamppua. Näkymä oli, yllätys yllätys, vaikuttava. Majakan valolaite on ehtinyt vaihtua muutaman kerran sadan vuoden aikana. Nykyään lamppu on automatisoitu ja toimii sähköllä. Ei tartte olla kääntelemässä katkaisijaa.

Marine Linesin M/S Summersea tekee risteilyjä Hangosta Bengtskärin majakalle.

 Muutaman tunnin saariaika kului mukavasti meri-ilmaa nuuhkiessa ja tyrskyjä seuraillessa. Saarella on pari pientä pikkuhiukoa lieventävää kahvilaa. Mussutin vanhan kunnon Kingis-jätskin sitten ala-astevuosien, oi vuosia menneitä!

Majakan tornin riittävän paksu seinä.

Huipulla.

Majakan lyhdynpahanen.

Bengtskärin majakan torniin johti 252 pyörryttävää porrasta.

 Risteilyn jälkeen olimme aurinkoövereissämme sen verran kuitteja, etteivät iltariennot oikein ottaneet tuulta alleen. Söimme pikaisesti HSF:ssä, ja yritimme notkua Hangon Casinolla Herra Ylppöä ja Ihmisiä odotellen. Puoleen yöhön olisi pitänyt valvoa, mutta ei vanha jaksa. Onnistuin tosin huvittamaan tuttua pokea, kun naistenhuoneen oven avaaminen osoittautui muutaman drinksun jälkeen liian monimutkaiseksi.

Seuraavan aamun kirkas auringonpaiste houkutteli lomahönöt taas autiorannalle. Tyyni, kirkas vesi ja luonnonrauha löivät taas ällikällä. Muidenkin kuin koirallisten kannattaa ehdottomasti etsiä suojainen ranta kuoppaisten auton-alusta-ruvelle-hiekkateiden takaa, vaivannäkö palkitaan perillä.

Horisontti on tosiaan Hangossa näin vino, kyllä.

 Illalla söimme sushit Hanko Sushissa. Hienoinen pettymys. Kuivahko riisi oli ehkä keitetty vähän liian monta tuntia sitten. Illan paras viihdetarjonta oli HSF:ssä Kim Herold bändeineen (uuh..), jonka melkein näimme. Tylsistyminen voitti silti ennen h-hetkeä. Tsekkasimme kotimatkalla vielä Tivoli-yökerhon (ihan kiva, mutta terde piukassa teinejä), Piraten (mukava tunnelma, mutta pää oli haljeta melusta) ja Roxx Cafe & Pubin (paikallinen räkä-poskella-pub, sopii oikeaan mielentilaan).  Lomapeti veti taas pidemmän korren.

Lisää hankoilua seuraa myöhemmin, stay tuned…

Hanko vol. 1: Kaupunkihortoilua ja kirkkaita vesiä

Hankoon! Vaikka Turussa tuli vettä harmaana seinänä ja parisopu oli vähän kireän puolella, reissu on aina reissu. Puolimatkassa huoltoasemalla mussutetut makkarareissarit virittivät mukavasti lomatunnelmaan. Vuokrasimme Lomahanko-palvelusta löytyneen puutaloasunnon muutama sata metriä Hangon keskustasta ja rannalta. Vaikka epäilys kalvoi tulevan loman laadusta, kun ulkoilutin koiraa Salon kohdalla hampaisiin asti sateeltasuojautuneena, perillä saattoi huokaista helpotuksesta. Kämppä oli kotoisa, ja Hangon aurinkokin tuli esiin kaikessa armollisuudessaan.

Lips, lomalla!

Lomakämpän kyökki, hyvinhän meidän kävi.

Nyt sit chillataan.

Koirapartiomme tutki keskustan pikkukatuja neliömetrin kokoinen kartta auki levitettynä. Ihastelin huokaillen puutaloja, kujia ja katukylttejä – kanssareissaaja ei tainnut olla ihan samalla sivulla. Ja hiekkaranta ja meri pari askelta keskustasta, Suomessako?

Odotin suomea voimakkaasti finlandssvenskittäin murtavia paikkakuntalaisia, mutta ruotsinkieliset tuntuivatkin puhuvan korostusvapaata, puhdasta suomea. Suomenkielisten ja suomenruotsalaisten jakauma onkin Hangossa aika lailla puolet ja puolet, hivenen suomenkielisten hyväksi. Ehkä suomen kielellä on Hangossa kuitenkin sen verran vahva asema, että suomenruotsalaistenkin altistuvat sille, halusivat tai eivät.

Muhevan herkkulautasen ja samppanjan voimin oli hyvä fiilistellä tulevia lepuutuspäiviä. Lämpimät ajatukset Liiterin leikkele- ja juustohyllyn suuntaan, halvalla lähtee hyvää rasvaa, suolaa ja lisäaineita. Illalla söimme rannan ruåttalaishenkisessä HSF-ravintolassa, joka on kaiketi jotenkin kytköksissä Hangö segelföreningiin. Purjehduskengät jäivät valitettavasti tällä kertaa kotiin. Kelpo burgeri tosin katosi vilauksessa nälkäisen lomailijan lautaselta, ja yhtäkkiä nälkäisestä lomailijasta tuli väsynyt lomailija. ”Kotiin” ja pitkille yöunille.

Seuraavana aamuna aurinko leikki taas kesää. Ajelimme syrjäiselle rannalle, jossa kukaan ei häiriintyisi juoksentelevasta ja itseään puistelevasta, märästä koirasta. Tyyni vesi, autio ranta. Viltti hiekalle ja kirja auki. Koira koppailee frisbeetä, lehtimetsä havisee, kaukana näkyy purjeveneitä. Lähellä täydellistä lomapäivää!

Koira ei näköjään halunnut tähän kuvaan.

 Illalla otimme hissikyydin Hangon noin 50 metriä korkeaan vesitorniin. Ihme kyllä korkea paikka ei hirvittänyt samaan tapaan kuin aikaisemmin, voiko korkean paikan kammo hellittää iän myötä? Tornista oli komeat maisemat ja sieltä sai paremman kokonaiskäsityksen Hangon huudeista.

Hangon vesitorni.

Toisen illan ruokapaikaksi valikoitui kehuttu Hangon Makaronitehdas. Lintuset lauloivat, että rantaravintolassa kokkaillaan kielen mukanaan vieviä herkkupastoja. Nimi johtaa tietämätöntä harhaan: paikan ilme on moderni ja tunnelma letkeän kesäinen. Terassin pehmeillä soffilla on mukava tiirailla merelle, hörppiä huurteista ja napsia alkupaloja. Ja pasta tosiaan oli hywää!

Makaronitehtaan alkupöperöt.

Hönöjen Hangon seikkailut jatkuvat seuraavassa numerossa…