Hanko vol. 1: Kaupunkihortoilua ja kirkkaita vesiä

Hankoon! Vaikka Turussa tuli vettä harmaana seinänä ja parisopu oli vähän kireän puolella, reissu on aina reissu. Puolimatkassa huoltoasemalla mussutetut makkarareissarit virittivät mukavasti lomatunnelmaan. Vuokrasimme Lomahanko-palvelusta löytyneen puutaloasunnon muutama sata metriä Hangon keskustasta ja rannalta. Vaikka epäilys kalvoi tulevan loman laadusta, kun ulkoilutin koiraa Salon kohdalla hampaisiin asti sateeltasuojautuneena, perillä saattoi huokaista helpotuksesta. Kämppä oli kotoisa, ja Hangon aurinkokin tuli esiin kaikessa armollisuudessaan.

Lips, lomalla!

Lomakämpän kyökki, hyvinhän meidän kävi.

Nyt sit chillataan.

Koirapartiomme tutki keskustan pikkukatuja neliömetrin kokoinen kartta auki levitettynä. Ihastelin huokaillen puutaloja, kujia ja katukylttejä – kanssareissaaja ei tainnut olla ihan samalla sivulla. Ja hiekkaranta ja meri pari askelta keskustasta, Suomessako?

Odotin suomea voimakkaasti finlandssvenskittäin murtavia paikkakuntalaisia, mutta ruotsinkieliset tuntuivatkin puhuvan korostusvapaata, puhdasta suomea. Suomenkielisten ja suomenruotsalaisten jakauma onkin Hangossa aika lailla puolet ja puolet, hivenen suomenkielisten hyväksi. Ehkä suomen kielellä on Hangossa kuitenkin sen verran vahva asema, että suomenruotsalaistenkin altistuvat sille, halusivat tai eivät.

Muhevan herkkulautasen ja samppanjan voimin oli hyvä fiilistellä tulevia lepuutuspäiviä. Lämpimät ajatukset Liiterin leikkele- ja juustohyllyn suuntaan, halvalla lähtee hyvää rasvaa, suolaa ja lisäaineita. Illalla söimme rannan ruåttalaishenkisessä HSF-ravintolassa, joka on kaiketi jotenkin kytköksissä Hangö segelföreningiin. Purjehduskengät jäivät valitettavasti tällä kertaa kotiin. Kelpo burgeri tosin katosi vilauksessa nälkäisen lomailijan lautaselta, ja yhtäkkiä nälkäisestä lomailijasta tuli väsynyt lomailija. ”Kotiin” ja pitkille yöunille.

Seuraavana aamuna aurinko leikki taas kesää. Ajelimme syrjäiselle rannalle, jossa kukaan ei häiriintyisi juoksentelevasta ja itseään puistelevasta, märästä koirasta. Tyyni vesi, autio ranta. Viltti hiekalle ja kirja auki. Koira koppailee frisbeetä, lehtimetsä havisee, kaukana näkyy purjeveneitä. Lähellä täydellistä lomapäivää!

Koira ei näköjään halunnut tähän kuvaan.

 Illalla otimme hissikyydin Hangon noin 50 metriä korkeaan vesitorniin. Ihme kyllä korkea paikka ei hirvittänyt samaan tapaan kuin aikaisemmin, voiko korkean paikan kammo hellittää iän myötä? Tornista oli komeat maisemat ja sieltä sai paremman kokonaiskäsityksen Hangon huudeista.

Hangon vesitorni.

Toisen illan ruokapaikaksi valikoitui kehuttu Hangon Makaronitehdas. Lintuset lauloivat, että rantaravintolassa kokkaillaan kielen mukanaan vieviä herkkupastoja. Nimi johtaa tietämätöntä harhaan: paikan ilme on moderni ja tunnelma letkeän kesäinen. Terassin pehmeillä soffilla on mukava tiirailla merelle, hörppiä huurteista ja napsia alkupaloja. Ja pasta tosiaan oli hywää!

Makaronitehtaan alkupöperöt.

Hönöjen Hangon seikkailut jatkuvat seuraavassa numerossa…