Vakavasti otettavaa höpinää: toukokuuta 2012

Oho! Kokopäiväinen tekstinviilaus on nyt näppäilty käyntiin. Nyt saa keskittyä olennaiseen. On vielä vaikea sisäistää koko elämänmuutoksen läpikotainen erinomaisuus. Puhelin ei soi, ovi ei käy. Olen vastuussa vain ja ainoastaan omista tekemisistäni tai tekemättä jättämisistäni.

Jotkut muistuttivat suunnitelmani mielettömyydestä. Hanki (tylsä) päivätyö, tee järkevästi, pysy ruodussa. Jaksoin silti jatkaa lapsellista, prinsessamaista inttämistä omasta tekstinviilausputiikista. Varo helkkarissa, mitä toivot ja tavoittelet; saattaa käydä niin hassusti, että se on yhtäkkiä käsissäsi.

Topakka luokkakaverini ala-asteelta – tänään ekonomi ja yrittäjä – jakoi taannoin Facebookissa elämänohjeryppään, josta silmääni osui erityisesti tämä:

Tee, tavoittele, yritä! Mitä sitten, jos menee vähän pöpelikköön, ensi kerralla saatat onnistua. On sataprosenttisen varmaa, ettet saavuta mitään ahterinjälkesi ikuistaneessa sohvannurkassa.

Uuden työpäiväni kulku: Aamun kiireettömän koiralenkin ja kaurapuurolautasellisen jälkeen, step into my office: lökäpöksyissä ja villasukissa viereiseen huoneeseen. Nettisivujen teksti tai lehtijuttu odottaa tekijäänsä. Työ imaisee syövereihinsä, ja tuntien päästä havahdun janoon ja nälkään. Lounaan jälkeen kaapista nappaamani suklaakonvehti ehtii nököttää tuntitolkulla pöydän reunalla. Siis unohdettu suklaapala tämän persoilijan välittömässä läheisyydessä! Olen tainnut saavuttaa keskittymislevel viitosen.

Töitä voi nyt tauottaa pienellä kotipuuhastelulla, joka näyttää toimivan erinomaisena pääntuuletuskeinona. Idea jalostuu ripustettujen pyykkien, kasteltujen kukkien tai koiranrapsutuksen jälkeen. Saa tosin olla tarkkana, ettei taukopuuhastelu lipsahda kotirouvuuden ja löysäilyn puolelle. Aika todella on nyt rahaa.

Kaikki väärinkäsitykset silti oikoakseni: en odota lepokotipäiviä töitä valikoiden ja omien henkseleideni erinomaisuutta paukutellen. Töitä on tehtävä ahkeasti ja asenteen on paras olla nöyrä. Jäljen on oltava tasalaatuista; aina kuin tekisi itselleen. Yksi huolimattomasti tehty työ, ja salakavala, loiva alamäki vaanii heti nurkan takana.

Onneksi työhuoneessa uhkuu nyt uutuuttaan Adi-toimistokalusteista haettu, huippumukava Klöberin Mera-työtuoli. Tämä kaikki ergonomisuus on jo ihan överiä!

Hyvä avaus itselliselle elämäntavalle. Ei tunnetusti parane nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta tällä hetkellä työtaivas on näyttää kirkkaalta. Pelkkä intokin kantaa pitkälle ja luo mukavia lumipalloefektejä. Eteenpäin, sano mummo lumessa! Näillä mennään! Ei saa jäädä tuleen makaamaan! Paistaa se päivä risukasaankin! Kuka kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse! Yrittänyttä ei laiteta! Oman onnensa seppä! Joko on riittämiin kuluneita sanontoja :)

Postauksessa pitää mielestäni olla kuvia (ellei oli sen verran tärkeä ja yhteiskunnallisia näkemyksiä pursuava tyyppi, että pelkkä sanoma riittää). Tässä siis viimeaikaisia randomkuvia:

Vagabondit olla pitää, yllä ja alla (jätä koirankarvat huomiotta). Nyt on ilo kesäkulkea.

Näitä ulkoilutettu tänään ihka-ekaa kertaa Naantalissa. Erakon on hyvä liikkua kerran kuussa kotoa muualle kuin koiralenkille, salille tai työkeikalle...