Remontti jatkuu. Mies
vakuuttaa, että meillä vasaroidaan keskimääräistä ripeämmin. Uskotaan,
uskotaan, mutta joko se nyt pian on valmis.
Olen jo aikaa sitten lakannut
esittämästä kysymyksiä kuten miten, mitä nyt tapahtuu, mikä tuo on tai mistä tuo ääni tulee. Erityisen
turhia kysymyksiä ovat alati tympeän vastaanoton saavat koska ja miten kauan.
Kirjoitan siis rempasta omilla ehdoillani, mitä hämmentyneet silmäni näkevät ja
korvani kuulevat. Oho, menipä kansallisromanttisrunolliseksi.
 |
| Tölli kalliolta. |
 |
| Tölli metsiköstä. Koko julkisivu muurataan kauttaaltaan uudestaan Wienerbergin tuohi-tiilellä. Hiano tulee. |
 |
| Tähän nousee mahtipontinen kattoterassi, kuinkas muuten. Voidaan tuurata Uittamon lavaa. |
 |
| Uusi Ruukin kähäkkä rivipeltikatto. |
Pahin mäiske ja meteli
ovat takana, mutta pieni nikkaroinnin ääni kuuluu vielä määrittelemättömän
tovin tämän talon jokapäiväiseen taustahälyyn. Erikoista, miten remontoinnin
ääniin tottuu, ja lopulta koviinkaan jyskeisiin ei juuri enää kiinnitä
huomiota. Rempan jälkeen koti tuntuu varmasti
luonnottoman hiljaiselta.
Yläkerran uutuuttaan
nitisevät ikkunat ovat ihanat! Aurinko paistoi eilen Suikkilan metsien yltä
yläkerran avoimeen tilaan, ja antoi vähän esimakua uuden asuintilan tunnelmasta.
Osan ikkunoista saa jopa auki, mitä
ylellisyyttä! Hasta la vista myös alakerran vanhat akkunat, tilalle tulee uutta raikasta Skaalaa. Voi harmi, etten pääsekään pesemään ikkunoihin pinttynyttä
sentin rapakerrosta. Laskin muuten joutessani, että nyt meillä on yhteensä 19
ikkunaa. Kukahan ne kaikki aikanaan pesee.
 |
| Teräsrautelan suuntaan tähyilevä terassi. Ajattelin käyttää tätä pyykinkuivaustilana. Sisustuksellista, eikö. |
Parhaillaan yläkerran
sisäkattoa kurotaan umpeen, seuraavaksi vuorossa lattia. Siistiä sisätyötä
tekevä hämmentyi, kun tajusi välipohjan ja varsinaisen lattian väliin jäävän
kymmeniä senttejä tyhjää tilaa. Vanha jekkuilija minussa haluaisi jättää pienen
yllärin tulevien sukupolvien löydettäväksi. Ehkä perinnettä voisi jatkaa:
vanhan hormin juuresta löytyi Jallu vuodelta 1972.
Talossa asutaan ja
työskennellään koko remontin ajan, joten yläkertaan johtavien portaiden
kohdalle tuleva kattoaukko mäjäytetään auki viimeiseksi. Yläkerrasta tuleva suora
meluyhteys olisi koetellut liikaa kummankin hermoja. Poissahattaavat betonilevyt kuulemma muksautetaan lepäämään jonkinlaisen hissin päälle. Ok, sehän kuulostaa hiljaiselta, turvalliselta ja pölyttömältä.
Tulevien portaiden
kohdalla makaava koi(ra)nsyömä röhnäsohva saa lähteä. Tilalle aion hankkia möhövän
Fatboyn, kasan isoja tyynyjä ja jonkin konstailemattoman jalkalampun. Vihdoin
lukupesä, jossa voi ahmia vaikka Ayad Akhtarin Appelsiinikuorten katua tai E.L.
Jamesin roiseja menestysromskuja.
 |
| Esim. näillä löhötyynyillä lepää pää ja silmä. |
 | |
| Talokuvauksen ohessa linssiin osui koirapainia. Naapurin Piki-labbis käy säännöllisesti ja omatoimisesti hakemassa Jaloa ulos reuhaamaan. On muuten pirullisen hiljainen hiipijä tuo Piki. Yhtäkkiä takanasi nököttää yönmusta tuijottaja. |
