Brittisynapopduo Hurts soitti lauantaina 15.10 tunnelmallisen keikan loppuunmyydyllä Helsingin jäähallilla. Yleisö todisti Happiness-kiertueen suurinta ja yhtä bändin koko historian suurimmista keikoista.
Hurts nauttii Suomessa erityisen laajasta ja nopeasti roihahtaneesta suosiosta. Hillityn klassisiin, keikarityylisiin pukuihin pukeutuvat, elektropoppia soittavat vähäeleiset manchesterilaisherrat Theo Hutchcraft ja Adam Anderson olivat vielä pari vuotta sitten huomattavasti tuntemattomampia. Vauhti on sen jälkeen ollut huimaa. Viime vuoden elokuun ja tammikuun Suomen keikat olivat jo silloin loppuunmyytyjä – jälkimmäinen päätettiin valtavan kysynnän takia siirtää Tavastiaa tilavampaan The Circus -yökerhoon. Ruisrockin keikka oli yksi festareiden odotetuimpia. Hurtsilla menee lujaa. Suosion salaisuus saattaa piillä herkässä musiikissa ja herrasmiesmäisessä tyylissä. Linja näyttää purevan juroiluun tottuneihin suomineitoihin. Hurts on vastakohta popkulttuuria hallitsevalle äänekkäälle revittelylle, itsekorostukselle ja äärimmäisyyksiin menevälle paljaalle pinnalle.
Jäähallikeikan järjestelyt tuntuivat sujuvan jouhevasti. Siirtyminen Helsingin asemanaukion Holiday Inniltä jäähallille kävi näppärästi ratikalla, ja jonot hallin edustalla lyhenivät rivakasti. Syy sujuvuuteen selvisi kuitenkin nopeasti: ovella viis veisattiin lippujen viivakoodeista ja paikkamerkinnätkin olivat vain ylimalkaisen vilkaisun arvoisia. Onneksi mutkien oikominen ei aiheuttanut myöhempää hämminkiä keikkapaikalla.
Vaikka jäähalli on tilana karu, bändi onnistui luomaan lämpimän ja jopa intiimin tunnelman. Miehet aloittivat soittamisen herrasmiesmäisesti ajallaan. Show oli selvästi vielä rakennettu klubikeikkoja, ei isoja areenoja silmällä pitäen. Permannolla pääsi kätevästi puikkelehtimaan muutaman kymmenen metrin päähän lavasta britti-ihmelapsia pällistelemään. Laulaja Hutchcraftin herkkä tulkinta lumosi yleisön. Siitä huolimatta, että ”maailman-kauneimmat-naiset” -välispiikit olivat kliseisiä, upposivat ne kuin kuuma veitsi voihin. Yleisölle heitellyt ruusut kruunasivat hurmoksen.
Hurts on yhtä lailla vahvoilla soittaessaan nopeatempoisempia kuin hitaita biisejä. Tyylipuhtaasti ja tunteella esitetyt balladit Devotion, Silver linig ja Stay nostattivat ihastuksen huokauksia ja huojuvia käsiä. Esitystä ryhditti erinomaisesti lajityyppiin sopiva jousisoittimien rivistö ja tutut pitsipukuiset naistanssijat. Nopeammat biitit, kuten hitit Wonderful life ja Sunday sekä Unspoken saivat keikkaväen villiksi. Yleisö pääsi kokemaan kosketinsoittajana Andersonin tulkintaa myös kitaran varressa. Illuminated-kappaleen kohdalla Hutchcraft pyysi yleisöä nostamaan kännykät tähtitaivaaksi ilmaan, ja näky olikin mykistävä. Loppupuolella kuultiin kitaralla säestetty selkäpiitä kihelmöivä, Andersonin kitaralla säestämä balladi Affair ja lopuksi encoressa Better than love -radiohitti.
Mikä tunnelma! Juuri tällaista keikkareissua neuroottinen, kolmenkympin kriisin kanssa painiskeleva ja poukkoileva mieleni tarvitsi. Hurtsin musiikki vakuutti ja vaikutti, toi hyvän mielen ja takasi hetkeksi täydellisen vajoamisen muihin maailmoihin. Juuri tällainen hyvän keikan tulee olla.
Yritimme pelata jälkipelit Jenny Woossa, jonka oli mielikuvissani trendikäskin paikka. Sen sijaan löysimme itsemme Forten ja Lynin välimaastosta. Fiilis laski, bloggaajaanne alkoi yönälättää, ja marssimme tyynesti mäkkäripussiemme kanssa hotelliin. Note to self: yöllä sängyllä ympäriinsä viskelty suola ei muuten ole enää aamulla yhtä hauska juttu. Keikkakaveri saattoi olla vähän hiiltynyt iltaa kohdanneesta äkkilopusta, mutta sama nainen toisaalta veti sikeitä noin sekunnin päästä hörpättyään sokerijuomaa rasvasuolamätön päälle. Ei haittaa, keikka oli huikea!
Kuvista vastaa musiikkisivusto tune.fi. En saanut omia kuviani onnistumaan kaikkien mahdollisten vipstaakien vääntelystä huolimatta. Ei millään moodilla, salamalla tai ilman. Vika oli joko kamerassa, kameran takana tai vähän molemmissa.
PS. Odotellessani paluujunaa keikan jälkeisenä päivänä, Sokokselta tarttui mukaan kauan kaipaamani saapikaspari. Vagabondin upeat himmeäpintaiset Karenot sujahtivat sutjakkaasti seitinhienosta nestehukasta kärsivän keikankävijän jalkaan. Toivottavasti sujahtavat myös arjen pullistuksissa.
