Kameran joulu-ulkoilutus

Kelpo kamera oli saanut uinua laukussaan jo liian kauan. Joulun kunniaksi suljin räpsymään! Peräänkuulutetaan muutenkin kameraosaajaa, joka pitäisi pikaisen crash coursen 30-vuotislahjaksi saamani Canon Eos 550D todellisista kyvyistä. Sääli ja häpeä kuvata aina automaattimoodeilla.

Ihana joulu! Pehmoisen lämmintä tunnelmaa, herkkuruokia, kynttilänkäryä ja mahtavia lahjoja. Olen selvästi ollut kiltti.

En välitä jouluhörsellysövereistä, mutta jotain pientä blingiä pitää olla.

Hitunen joulumieltä raksapihalle.

En ole koskaan varsinaisesti ollut kädentaitoihminen, aina tulee rumia joulutorttuja. Mutta hyviä! Täytteenä omena-kanelimarmeladia, en taida kääntyä enää luumuun.

Hotkis!

Äidin omppukynttilät.

Hus pois rannejomotus, pukki toi toivomani rannetuet. Ikioman kuulankin kaupan päälle!

Harvinaisempi metsäneläin.

Remontin alla

Remontti jatkuu. Mies vakuuttaa, että meillä vasaroidaan keskimääräistä ripeämmin. Uskotaan, uskotaan, mutta joko se nyt pian on valmis.

Olen jo aikaa sitten lakannut esittämästä kysymyksiä kuten miten, mitä nyt tapahtuu, mikä tuo on tai mistä tuo ääni tulee. Erityisen turhia kysymyksiä ovat alati tympeän vastaanoton saavat koska ja miten kauan. Kirjoitan siis rempasta omilla ehdoillani, mitä hämmentyneet silmäni näkevät ja korvani kuulevat. Oho, menipä kansallisromanttisrunolliseksi.

Tölli kalliolta.

Tölli metsiköstä. Koko julkisivu muurataan kauttaaltaan uudestaan Wienerbergin tuohi-tiilellä. Hiano tulee.

Tähän nousee mahtipontinen kattoterassi, kuinkas muuten. Voidaan tuurata Uittamon lavaa.

Uusi Ruukin kähäkkä rivipeltikatto.

Pahin mäiske ja meteli ovat takana, mutta pieni nikkaroinnin ääni kuuluu vielä määrittelemättömän tovin tämän talon jokapäiväiseen taustahälyyn. Erikoista, miten remontoinnin ääniin tottuu, ja lopulta koviinkaan jyskeisiin ei juuri enää kiinnitä huomiota. Rempan jälkeen koti tuntuu varmasti luonnottoman hiljaiselta.

Yläkerran uutuuttaan nitisevät ikkunat ovat ihanat! Aurinko paistoi eilen Suikkilan metsien yltä yläkerran avoimeen tilaan, ja antoi vähän esimakua uuden asuintilan tunnelmasta. Osan ikkunoista saa jopa auki, mitä ylellisyyttä! Hasta la vista myös alakerran vanhat akkunat, tilalle tulee uutta raikasta Skaalaa. Voi harmi, etten pääsekään pesemään ikkunoihin pinttynyttä sentin rapakerrosta. Laskin muuten joutessani, että nyt meillä on yhteensä 19 ikkunaa. Kukahan ne kaikki aikanaan pesee.

Teräsrautelan suuntaan tähyilevä terassi. Ajattelin käyttää tätä pyykinkuivaustilana. Sisustuksellista, eikö.

Parhaillaan yläkerran sisäkattoa kurotaan umpeen, seuraavaksi vuorossa lattia. Siistiä sisätyötä tekevä hämmentyi, kun tajusi välipohjan ja varsinaisen lattian väliin jäävän kymmeniä senttejä tyhjää tilaa. Vanha jekkuilija minussa haluaisi jättää pienen yllärin tulevien sukupolvien löydettäväksi. Ehkä perinnettä voisi jatkaa: vanhan hormin juuresta löytyi Jallu vuodelta 1972.

Talossa asutaan ja työskennellään koko remontin ajan, joten yläkertaan johtavien portaiden kohdalle tuleva kattoaukko mäjäytetään auki viimeiseksi. Yläkerrasta tuleva suora meluyhteys olisi koetellut liikaa kummankin hermoja. Poissahattaavat betonilevyt kuulemma muksautetaan lepäämään jonkinlaisen hissin päälle. Ok, sehän kuulostaa hiljaiselta, turvalliselta ja pölyttömältä.

Tulevien portaiden kohdalla makaava koi(ra)nsyömä röhnäsohva saa lähteä. Tilalle aion hankkia möhövän Fatboyn, kasan isoja tyynyjä ja jonkin konstailemattoman jalkalampun. Vihdoin lukupesä, jossa voi ahmia vaikka Ayad Akhtarin Appelsiinikuorten katua tai E.L. Jamesin roiseja menestysromskuja. 

Esim. näillä löhötyynyillä lepää pää ja silmä.

Talokuvauksen ohessa linssiin osui koirapainia. Naapurin Piki-labbis käy säännöllisesti ja omatoimisesti hakemassa Jaloa ulos reuhaamaan. On muuten pirullisen hiljainen hiipijä tuo Piki. Yhtäkkiä takanasi nököttää yönmusta tuijottaja.

Rakennetaan hei taloon toinen kerros!

Olipa kerran ihan tavallinen talo, joka halusi kasvaa isoksi. Sille ei enää riittänyt maailman tuulien tarkkailu maan tasalta, vaan se haaveili toisesta, uljaasta asuinkerroksesta. Sieltä se näkisi pitkälle ja olisi kaikkia naapurejaan komeampi ja korkeampi. Sen huoneet olisivat tilavat ja valoisat, ja sen uutuuttaan uhkuvat pinnat tuoksuisivat tuoreelta puulta ja uusilta rakennusmateriaaleilta.

Isäntä insinööri kuuli talon kuiskaukset, ja alkoi toteuttaa talon suurta haavetta. Ennen pitkää talon ympärillä alkoi kuulua herkeämätön mäiske ja pauke. Tässä kesän talonlaajennustunnelmia kuvin.

Vanhat eristeet pois, ryystis!

Vanha puuvaja sai kyytiä.

Puuvajan lattian alta paljaistui muhkeita murikoita.

Puuvaja atomeina.

Lohkea kallio, tähän tulee talo.

Kattotuolilähetys, olkaa hyvä! Kuukauden myöhässä tosin.

Nuuh, niiiin hyvää puuta!

Komeat julkisivut.