Gdansk

Itä-Euroopan maat vetävät selittämättömästi puoleensa! Maleksiminen vanhan kaupungin kujilla, katukylttien tavailu, erikoiset ruoat, museot, kirkot, joet, sillat… Mieli lepää ja virkistyy.

Gdanskissa oli vielä jokunen viikko sitten kevät jo ihan hyvällä tolalla, mutta lomapäivinämme iski loistotuurilla ynseä takatalvi. Aurinko onneksi paistoi suurimman osan ajasta, mutta viima oli kylmä ja celsiukset jäivät alakanttiin. Emme lannistuneet, reissu oli silti rentouttava ja juuri oikeaan väliin vietetty. Tyyny oli ainakin hyvin.

Mies löysi tukikohdaksemme Hotel Hanzan pikkusviitin Motława-joen penkalta. Kyllä, Puolassa yöpyy ihan kivasti joutumatta bankrottiin. Ekan yön jouduimme tosin mulkkaamaan takapihan parkkipaikkaa, vasta toisena päivänä keksimme pyytää jokinäkymää, daa. Museolaiva SS Sołdek kellui ikkunan takana auringon kimalluksessa, kaihoisaa.

Ensimmäisenä iltana etsimme tiettyä sushipaikkaa, mutta löysimme vielä paremman. Sushi 77, vain parikymmentä metriä hotellistamme, myi huokeaa ja pehmoista sushia, ja tarjoilijat taipuivat jopa hymyyn. Jättibrikka sushia kahdelle, neljät oluet, kannullinen sakea, jälkkärit ja kaffeet: 70-80 €. Ou mai gaat. Jos tämä ihme ei avaudu, vertaus: ostoskeskuksessa reilu annos kiinalaista oli noin kolmen euron kauppa. Ja tämä siis reilun tunnin lentomatkan päässä Turusta.

Ensimmäisen aamupäivän maleksimme päämärättömästi aurinkoisessa vanhassakaupungissa. Kiireen, suunnitelmien ja aikataulujen poissaolo - mikä ylellisyys!

Päivällä vuokrasimme pakutaksin kuskeineen ja lähdimme parin muun samalla lennolla olleen kanssa pällistelemään 30 km päässä olevaa keskitysleiriä. Stutthof oli toisen maailmansodan aikainen keskitys- ja tuhoamisleiri, jossa SS toteutti armotta ”lopullista ratkaisuaan”. Leirille kuskattiin satatuhatkunta onnetonta, joista noin 65 000 sai luvan heittää henkensä. Tunnelma oli ymmärrettävästi pysäyttävä. Alla kokemus kuvin.

Kauhujen jälkeen söimme panimoravintola Brovarniassa Hotel Gdanskissa. Ruoka oli tuoretta ja raikkaan oloista – mukavaa kun turisteille ei ujuteta sekundaa. Oman panimon sakean hedelmäinen olut tarjottiin reiluista tuopposista. Paikka oli maanläheinen, mutta silti tyylikäs ja moderni, tykkäsin!

Iltamenoräpsintää

 Seuraava päivä, eli lauantai meni harakoille. Tarinatätiänne saattoi hieman heikottaa, ja kaikki liikehdintäyritykset jäivät, noh yrityksiksi. Tiedetään, kokonaisen päivän vetelehtimys on hirveä vääryys kaupunkiloman koko olemusta kohtaan. Hyi, hyi, soo, soo. Vääntäydyin silti lähiravintolaan mussuttamaan pelmenejä eli täytettyjä taikinanyyttejä. Täytteenä oli lihaa, kalaa, kaalia, juustoa ja muita tunnistamatta jääneitä mössöjä. Hyvää oli yhtä kaikki, vaikka limanuljastakat herättivätkin epäilystä.

Sunnuntaina kuroimme parhaamme mukaan vahinkoa umpeen, ja lähdimme soitellen ostoskeskussotaan. Marssimme – tai ainakin itse marssin – terminaattorinkatseella putiikista toiseen. Se pitää löytää, ja se ja se ja se. Hintataso oli arviolta hieman Suomea alhaisempi. Erilaisia paitoja ja neuleita löytyikin aimo pino. Mies puolestaan kävi sekoittamassa Tommy Hilfigerin liikkeen myyjätyttöjen pasmat ostamalla saman teepparin viidessä eri värissä. Täytyy olla…

Ei löydetty oikein mitään.

Jos kävelymatka tuntui ylivoimaiselta, kadulta hovitaksikuskiksemme pestattu Martin kiidätti meitä tunnollisesti paikasta toiseen. Martinin englanninkielen taito oli vähän niin ja näin, mutta mies hymyili taukoamatta ja lupaili jees jees. Kyyti tuli aina ripeästi, koskaan emme jääneet lehdelle soittelemaan kommunikaatiohidasteista huolimatta. Hieno mies tuo Martin!

Illalla oli vuorossa pihvipaikka La Pampa. En viitsinyt kantaa järkkäriä mukana iltamenoissa, ja paikkaa ei tullut kuvattua, harmi. La Pampa valmistaa pihvit grillillä, josta leijui omanlaisensa tuoksu koko ravintolaan. Tarjoilija tarinoi pöydän äärellä hyvän tovin ravintolan ruoanvalmistustavasta ja menusta. Ihan kiva, mutta sitä ruokaa kiitos. Chateaubriand kahdelle suli suuhun, ja lisukeperunat olivat ihanan möyheitä. Taas voin suosittaa!

Viimeisenä aamuna luottokuskimme kiidätti meidät hampaiden valkaisuun Eurodentiin. Paikka oli vähän keskustan ulkopuolella, mutta varsin siisti ja henkilökunta asiallista. Englantia tosin puhuttiin vain nimeksi. Usko oli hetken koetuksella, kun makasin jo hoitotuolissa, ja hammashoitaja ja taksikuski kävivät takanani kovaäänistä puolankielistä keskustelua. Sanailun sisältö jäi arvoitukseksi.

Yritin vilkuttaa iloisesti, mutta se ei oikein välity.

 Valkaisu tehtiin Suomessakin käytössä olevalla Beyond-menetelmällä, jossa hampaisiin suditaan vaikuttava aine ja istutaan kaksi vartin rupeamaa hampaat törössä sinisen lapun alla. Ei ollut erityisen epämiellyttävää eikä vihlonut lamputuksen aikana. Ainoa kummallinen tunne oli täysin kuivunut kieli, ygh. Samana iltana ja seuraavana päivänä tosin oli vähän vihlakka olo. Tulos on hyvä ja luonnollinen – legot eivät pamahtaneet sinisenhohtoisiksi. Hinta per nassu oli noin 180-190 €.

Liian vähän aikaa! Seuraavaan kertaan jäivät Gdanskin museot, kirkot ja muut kiviröykkiöt (kuten mies sanoo). Kelien lämmetessä kohteeksi voisi toisaalta ottaa Itämeren säntropeen, Sopotin…