Hanko vol. 2: Bengtskärin majakka ja lisää autiota rantaa

Kolmantena Hanko-päivänä oli tiedossa ihan oikeaa ohjelmaa: risteily Bengtskärin majakalle. 25 kilsan merimatka taittui puolessatoista tunnissa mukavasti virvokkeita naukkaillen ja radiotoimittaja-ornitologi-historioitsija-luontomies-oppaan sotajuttuja kuunnellen. Kulturelli koirammekin pääsi mukaan näkemään ja kokemaan.

 

  

Noin 50 metriä korkea, vuonna 1906 valmistunut Bengtskärin majakka on Pohjoismaiden korkein ja Suomen eteläisin majakka. Venäläisillä oli jatkosodan aikana kova hinku posauttaa rakennelma taivaan tuuliin, mutta eihän siitä mitään tullut. Toiminnassa oleva majakka pönöttää edelleen vahvasti pystyssä.

 

Kallioinen ja tyrskyinen Bengtskär on todellinen merimaiseman ja -tunnelman perikuva. Jylhän, linnamaisen majakan julkisivu on pykätty saaren omasta graniitista. Kiipesimme kiviset kierreportaat ylös torniin koirinemme päivinemme ihmettelemään majakan jättimäistä lamppua. Näkymä oli, yllätys yllätys, vaikuttava. Majakan valolaite on ehtinyt vaihtua muutaman kerran sadan vuoden aikana. Nykyään lamppu on automatisoitu ja toimii sähköllä. Ei tartte olla kääntelemässä katkaisijaa.

Marine Linesin M/S Summersea tekee risteilyjä Hangosta Bengtskärin majakalle.

 Muutaman tunnin saariaika kului mukavasti meri-ilmaa nuuhkiessa ja tyrskyjä seuraillessa. Saarella on pari pientä pikkuhiukoa lieventävää kahvilaa. Mussutin vanhan kunnon Kingis-jätskin sitten ala-astevuosien, oi vuosia menneitä!

Majakan tornin riittävän paksu seinä.

Huipulla.

Majakan lyhdynpahanen.

Bengtskärin majakan torniin johti 252 pyörryttävää porrasta.

 Risteilyn jälkeen olimme aurinkoövereissämme sen verran kuitteja, etteivät iltariennot oikein ottaneet tuulta alleen. Söimme pikaisesti HSF:ssä, ja yritimme notkua Hangon Casinolla Herra Ylppöä ja Ihmisiä odotellen. Puoleen yöhön olisi pitänyt valvoa, mutta ei vanha jaksa. Onnistuin tosin huvittamaan tuttua pokea, kun naistenhuoneen oven avaaminen osoittautui muutaman drinksun jälkeen liian monimutkaiseksi.

Seuraavan aamun kirkas auringonpaiste houkutteli lomahönöt taas autiorannalle. Tyyni, kirkas vesi ja luonnonrauha löivät taas ällikällä. Muidenkin kuin koirallisten kannattaa ehdottomasti etsiä suojainen ranta kuoppaisten auton-alusta-ruvelle-hiekkateiden takaa, vaivannäkö palkitaan perillä.

Horisontti on tosiaan Hangossa näin vino, kyllä.

 Illalla söimme sushit Hanko Sushissa. Hienoinen pettymys. Kuivahko riisi oli ehkä keitetty vähän liian monta tuntia sitten. Illan paras viihdetarjonta oli HSF:ssä Kim Herold bändeineen (uuh..), jonka melkein näimme. Tylsistyminen voitti silti ennen h-hetkeä. Tsekkasimme kotimatkalla vielä Tivoli-yökerhon (ihan kiva, mutta terde piukassa teinejä), Piraten (mukava tunnelma, mutta pää oli haljeta melusta) ja Roxx Cafe & Pubin (paikallinen räkä-poskella-pub, sopii oikeaan mielentilaan).  Lomapeti veti taas pidemmän korren.

Lisää hankoilua seuraa myöhemmin, stay tuned…