Tiistai kului rannalla tehden ei-mitään. Lomatunnelma oli vähän latistunut ellei jopa kiristynyt lähinnä riipaisevan hintatason takia. Kun pelkästään katsoimmekin johonkin suuntaan, kului satanen, ja nyt tarkoitan euroja. Saarella on mahtavaa, mutta hinnat ovat tavalliselle tallaajalle piinallisia. Ellei siis halua telttailla ja grillata ruokaansa itse nuotiolla (nähtiin jo, että se ei ehkä kannata). Raha ei ehkä tuo onnea onnettomalle, mutta on teeskentelyä väittää, ettei se hälventäisi jo valmiiksi onnellisen ja tyytyväisen elämästä turhaa päänvaivaa ja ahdistusta.
 |
| Näkymää tallusteltaessa rannalta hotellille. |
 |
| Hajonneet Crocsit kannattaa heittää pois välittömästi ja kävellä loppumatka paljain jaloin. Tässä yritys välttää tulikuumaa katukiveystä pienellä varjokaistalella. |
Iltaan mennessä olimme unohtaneet joutavat kiristelyt. Kävimme viinikellarissa maistamassa paikallista valkkaria. Nyökkäilimme hyväksyvästi ja leikimme tietävää. Kiipesimme rannan tuntumaan, vuorenrinteelle syömään taas yhteen naurettavan tunnelmalliseen välimerifiilistelyravintolaan. Kupu täynnä kalaa ja muita meriörkkejä kävimme vielä noloilla, blue curacaosta tehdyillä turistihömpsyillä.
 |
| Kohouma on VAATELASKOS. |
 |
Pakollinen rituaali, nalle täytyy saada. Kalaonni puuttui tällä kertaa. |
 |
| Heeei baarimikko... |
Aamulla kasaamme kimpsut ja ajelemme (ah, ilmastoimattomalla) bussilla saaren toiselle puolelle, josta lähtee lautta takaisin Splitin vilinään. Loman kaupunkiosio alkaa, hatusta kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti