Olen uusinnostunut blogien selailija. Ihan mitä tahansa lätinää ei kuitenkaan jaksa lukea, blogissa on oltava se jokin potku ja vääntö. Sen potkuväännön haluaisin itsekin luoda. Jos ei sentään ihan yhdentekevää, on kuitenkin sivuseikka, mistä aiheesta bloggaa. Tärkeämpää on tapa ja asenne. Hajuton ja mauton, tasapaksu raportointi ei kiinnosta ketään.
Nätit kuvat elävöittävät blogia kivasti, tosin jotkut eivät harmikseen osaa käyttää kameraa asiaankuuluvalla tavalla. Vaihtoehtoisesti kamera voi olla paska (saankohan huutoa tästä). Esimerkiksi oululaisen pariskunnan mehukkaassa Pastanjauhantaa-blogissa on upeita, zoomattuja ruokakuvia. Itse saan chateaubriandinkin näyttämään kuvassa maksalaatikolta, innostavaa. Kuvankäsittelykin merkitsee minulle parhaimmillaan kuvan kääntelyä ja punasilmien poistoa. Pahoittelen siis jo etukäteen mahdollisia itse napsittuja kuvapostauksia, ne ovat todennäköisesti enemmän tai vähemmän onnettomia.
 |
| Tämän kaltaisia hienoja kuvia ette todennäköisesti näe tässä blogissa. Kuva: Pastanjauhantaa. |
En ole niin muodin seuraamisen perään, mutta Briteissä asuvan, Rovaniemeltä lähtöisin olevan Jenni Ukkosen Yummy!-muotiblogia on hauska lueskella. Vaatimaton muutos Rollosta Lontooseen. Parikymppinen Jenni opiskelee Lontoossa muotimarkkinointia ja PR:ää ja on nyt kesätöissä Harrodsilla. Neiti bloggailee muodista ja elämästään Lontoossa. Kivoja kuvia piisaa!
 | ||
| Kuva: Yummy |
Tamperelaisen Natan ronski White Trash Disease on mainio! Tatuointien peittämä teekkari (?) ja vaatemyyjä pitää kiinni omasta tyylistään ja omista jutuistaan, eikä pyytele anteeksi keneltäkään. Mielipiteet ovat välillä jyrkkiä, mutta se just saa blogiin eloa. Nata on muokannut blogin tunnisteetkin omaan suuhunsa sopiviksi, vai mitä sanotte näistä: massit finito, päivän rätit ja ryysyt, reeniä horo reeniä ja rumuudenhoitoa. Upeita kuvia Mansen kesäisistä katumaisemista. Go Nata!
 |
| Aijaijai, mitä mahtaa äiti sanoa... Ai niin, eihän Nataa nappaa *****kaan. Kuva: White Trash Disease. |
Vähän myös vakavasti otettavaa höpinän sekaan. Viestintä- ja kirjoittamiskouluttaja Tiina Airaksisen Tekstityöläisen taivas on mielenkiintoista ja hyödyllistä luettavaa kielenkäytön ammattilaisille ja kenelle tahansa. Airaksinen kirjoittaa teksti-, kirjoittamis- ja viestintäasioiden lisäksi myös omasta arjestaan kouluttajana (olen entistä helpottuneempi, etten suuntautunut opinnoissani opettamiseen, fiuh).
Ässä hihasta: Seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti Martina Aitolehden blogia. Meillä ei varsinaisesti ole yhteistä elämän sisällön, pyrkimysten tai mielipiteiden osalta. En voi sanoa, että lukisin blogia nokkelien sutkautusten vuoksi, ja kielikin tuppaa olemaan tuskallista läpikahlattavaa. Pidän kuitenkin rouvan asenteesta, sitkeydestä ja kovasta bisnesluonteesta. Ei saa jäädä tuleen makaamaan (toim. huom., ihmettelin vielä ei niin kovin monta vuotta sitten, että mihin ihmeen tuleen, nuotioonko?). Aitolehdestä voi olla monta mieltä, mutta on omassa kategoriassaan kova mimmi. Tähänkin anteeksipyytelevään ja hymistelyyn taipuvaan haaveilijaan pitäisi saada ripaus henkistä Martina-asennetta, rau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti