Minulla on sitkeä tapa paasata kavereiden suut, silmät ja korvat täyteen säännöllisen, terveellisen syömisen hyödyistä. Taas se alkaa, paetkoon ken voi! Luvassa ruoka-asiaa, hyvässä ja pahassa. Jokaisen on syötävä, yleensä useamman kerran päivässä. Harva kuitenkaan suhtautuu täysin välinpitämättömästi syömiseen, joten nyt katti(la) pöydälle ja (suola)tikusta asiaa.
Syöminen se vasta on mukavaa! Meillä ei todellakaan olla ruokapyhimyksiä: ei punnita annoksia tai lasketa kaloreita, ja herkut maistuvat. Jokin tolkku syömisessä on kuitenkin oltava. Arkena ei paistella läskiä voissa (noh, ei ylipäänsä) eikä lorautella kermasooseja. Viikonloppuna voi hellittää niuhopantaa ja paistella pihvejä, mussutella pastoja ja vuolla liian paksuja briejuustonpalasia. Arkena kovia juttuja ovat broileri, salaatit, riisi, tumma pasta, lihapullat, kalat... Tämän viikon aikana tosin lipsahti liikaa pastapuolelle, uups. Tässä joitakin viikon aikana popsittuja ruokia:
- mm. sipulikeittopussilla maukkaiksi huijattuja lihapullia ja salaattia
- möyheä salaatti, jossa rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, kevätpunasipulia, kalkkunaa ja tummaa pastaa. Liukkaksi pestolla, luips!
- isännän rekka..eikun raksamiehen erikoisspydäri jääkaappiin jääneistä grillimakkaroista ja edellisenä päivänä keitetyistä uusista perunoista. Räyh ja röyh! Sunnuntairuokaa.
Yhdellä aterialla päivässä on hankala pärjätä. Sitä en tosin muka tiennyt kymmenisen vuotta sitten, jolloin näkemykseni täysipainoisesta ateriasta oli mikrossa lämmitettävä, nahkea valkosipulipatonki ja pussillinen äiteliä, esanssisia, säilöntäainepommeja, aka. karkkeja. Aamupalaksi latkin teollisesti puristettuja "terveysmuroja" ja lounaan tietysti jätin väliin kokonaan.
Nykyään arkiruokarytmini noudattaa useimmiten vähän erilaista kaavaa. Aamukahdeksalta kaurapuuroa, johon mojova omenahillosilmä. Oheen ähkyläjä pilkottuja hedelmiä. Ananaksen kanssa ollaan kavereita - ei siksi, että se olisi joku fitness-juttujuttu, vaan pidän yksinkertaisesti sen mausta. Viikonloppuaamuisin pöydälle tosin levitetään ihan toisenlainen aamupala. Siihen liittyy olennaisesti (kanan)muna...
Aamupäivällä välipala, yleensä banaani. Sopivan täyttävää, mutta silti järkipurtavaa. Lounasnälän pahin kalvavuus helpottaa.
Lounaaksi itse tehdyt herkkuruisleivät. Rucolaa on AINA oltava niiden rakentamiseen, muuten mökötän (itsellenikö, kun unohdin ostaa?).
Neljän maissa välipalaksi riisifrutti tai vastaava jogurtintapainen, jossa on vähän jotakin pureksittavaa. Pelkkä jogurtti on laiha lohtu. Jonkin hedelmänkin saatan popsia. Tähän väliin noin neljänä päivänä viikossa jonkinlaista hikiliikuntaa.
Illalla seitsemän-kahdeksan aikoihin RUOKAA, ja joku pieni herkku. Olen heikkona Anthon Bergin isoihin suklaanappeihin. Niitä pari, ja johan talttuu makeannälkä. Yksi nimeltä mainitsematon kantaa niitä selkä vääränä Tallinnan-laivalta. Näin kesäaikaan saattaa helposti hävitä kulhollinen jäätelöäkin. M&M'seistä on myös salaperäisesti muodostunut taloutemme peruselintarvike. Suola on kuitenkin pahempi Akilleen kantapää kuin sokeri. Erilaiset juustot ovat ykkösenä viikonloppuherkkulistallani. Huijaan itseäni lisäilemällä ruokiin herbamarea ja kikkomania. Se on hyvä, koska niissähän ei ole yhtään suolaa...
Patonki-karkki-aikoina ruoan määrä oli ehkä vähäisempi, mutta - niin ärsyttävää kun se onkin - noin kolmen tunnin välein ja pieninä annoksina syöty, terveellinen perusruoka tekee hyvää. Tästä elävänä todisteena erinomainen vointi ja koon pienemmät vaatteet. Älä silti ota sitä vakavasti, ota herkku väliin!
PS. Huomaa hurjan taidokkaat kollaasit, olen niin ylpeä itsestäni! Leikitään, että niiden teko oli jotenkin vaativaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti