Merimies on eri mies

Tämä ylihintainen mutta makoisa hörppy ja lukuisat serkkunsa aiheuttivat myöhempää heikotusta.

Jano ei tahtonut lauantai-iltana loppua ollenkaan, ja sunnuntaista tuli sen myötä hiljainen. Aktiviteettiyritykset jäivät vaisuiksi. Veneilyä ei voinut ajatella, kun päässä kieppui ja vatsassa käänsi jo kuivalla maalla. Matkakumppanin kite surfing -into laimeni kurssihinnastoa tutkittuaan. Maleksintaa, syömistä, lisää maleksintaa. No, sitähän tänne tultiin tekemään. Savupilviä ei onneksi enää näkynyt.

Maanantai, venepäivä! Vuokrasimme pienen pörrör-surrur-veneen koko päiväksi. Idän suuntaan saaren rannikkoa pitkin luvattiin rauhallisia rantoja, joiden suojissa voisi rauhassa leikkiä autiota saarta. Jos taas olisi pörissyt tunnin (!) länteen, olisi päässyt äimistelemään vanhaa armeijan tunnelia. Niin kiehtovalta kuin kälyinen, tunkkainen neuvostoaikainen tunneli kuulostikin, valitsimme rannat.



Huvijahtimme.



Kapteeni Dalton.

Lupaukset lunastettu! Upeita suojaisia rantapoukamia, joissa ei sieluakaan, pökerryttävän sinistä vettä, paahtavaa aurinkoa. Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen meitä tosin kohtasi pienen pieni, mitätön ongelma: perämoottorin käynnistysnaru kahvoineen jäi käteen. Näin siis joudutan merihätään! Oma apu ei auttanut, kun mukaan ei ollut sattunut työkalupakkia, airoja tai toista perämoottoria. Onneksi meillä oli kellonajan tarkkailua varten mukaan otettu puhelin, jolla hälytimme vuokraajan hätiin. ”Tulkaa apuun, me kellutaan täällä.. öö, jossain.”



Ikuistamista vaatinut tilanne.

Apua odotellessa oli oiva hetki pulikoida rannalle ihmettelemään kauniin sileiksi huuhtoutuneita, vaaleita kiviä, joita olisin halunnut kourallisen matkamuistoksi. Merestä veneeseen nouseminen oli tosin vaivalloista jo ilman kiviä. Sulokkaalta näytti kaiketi. Muistona auennut kyynärpää ja veneen kauniin punaisesta pohjamaalista värjäytyneet, vaaleat biksut.



Haaksirikkoutuneena.

Kun veneenrutku oli taas saatettu merikelpoiseksi, pörräsimme korkealla kallion reunalla nököttävään rantaravintolaan. Idyllisyys alkoi jo olla naurettavaa. Upeat näkymät merelle, tuoretta kalaa ja kylmät oluet. Lounaan jälkeen makoilimme vielä hetken vatsojemme vieressä rannalla ja snorklasimmekin vähän nimeksi. Merimakkara tai muu vastaava pötkö nähty. Tällaista lomalla kuuluu olla!

 

Seuraava ovi paratiisista, olkaa hyvä!

 

Oh, the life!



Iltapala.