Terveisiä mukavuusalueelta!

Kroatia on upea! Bussimatka, kolme lentoa ja vielä bussi- ja taksimatka olivat ehdottomasti vaivan arvoisia. Matka sujui suorastaan epäilyttävän vaivattomasti: kaikki oikeat lähtöportit löytyivät, lennot lähtivät kutakuinkin ajallaan ja laukut rullasivat hihnalle silmänräpäyksessä. Olimme miltei kompastua lentokentän edessä odottaviin, Splitin satamaan turisteja kuskaaviin busseihin, ja ennen kuin ehdimme kissaa sanoa, olimme jo lautalla Bracin saarelle. Ei yhtään kommellusta, ei kadonneita matkatavaroita, ei hämmentynyttä turistihaahuilua, ei hukassa olevia passeja tai hammasharjoja, oho!

Näkymä hotellin parvekkeelta.

Joku vuoden ajattelija oli tosin leikkinyt edeltävänä päivänä grillimestaria toisella puolen saarta ja saanut aikaan mojovan maastopalon. Paloa sammutettiin tiettävästi ainakin kolme päivää. Sattuuhan noita. Onneksi palo ei haitannut lomatahtia saaren tällä puolen, lukuun ottamatta satunnaisia horisonttiin törähteleviä savupilviä.

Bolin keskusta.

Ihan tylsä paikka tämä, sääkin surkea.

Brac on harvinaisen idyllinen lomasaari. Maisemaa hallitsevat kirkas meri, vanhaan tyyliin rakennetut kivitalot ja pikku puikkelehtimiskujat. Rannan hiekka muodostuu pienistä, pyöreiksi hioutuneista kivistä, jotka upottavat kivasti rantavedessä. Pitkähavuiset männyt ihmetyttävät, eivät tunnu sopivan ollenkaan välimerelliseen maisemaan, ja heinäsirkkojen sirpitysvolyymi pitäisi mitata desibelimittarilla. Meri oli jo lentokoneen ikkunasta niin sininen, että silmiin sattui. Hotellimme on kylän ytimessä, näkymä suoraan merelle. Olo on kuin ykkösluokan kansalaisella.

Havu on steroids.

Ensimmäinen reissupäivä on odotetusti kulunut rannalla lökötunnelmissa. Uudet snorklauskakkulatkin on ajettu sisään. Metkojen kalojen bongaussaldo jäi tosin laihaksi. Matkakumppani väittää nähneensä meressä kaikenlaista, lieneekö legendaa. Tulevien päivien pään menoksi suunnitelmissa jonkinlaista veneilyä ja saarikierros skootterilla tai mönkijällä.

Jottei kaikki kuitenkaan olisi läpeensä ällöihqua, mainittakoon, että ilmaista hupia täällä lomailu ei suinkaan ole. Ruokakaupoissa vallitsee Suomen hintataso, ravinteleissa hinnat voivat kohota jopa sen tuolle puolen. Täällä maksetaan valuutalla nimeltä kuna. Yksi euro vastaa noin seitsemän kunaa, eli mummonmarkkojen mukaan ynnäily ei mene ainakaan kovin ronskisti pieleen. Istupa kivaan rantabaariin juomaan hurjan kiva sateenvarjodrinksu, ja maksa myös hurjan kiva kymmenen euroa juomastasi. Satamaan rantautuukin vähän väliä yltiöpäisen rikkaiden von Wauraiden naurettavan suuria huvijahteja, joiden henkilökunta kiillottaa kantta sillä aikaa kun härsväki on nauttimassa saaren törkyhintaisista luksuspalveluista.

Maisemat ovat häikäisevän kauniit, ilmasto on lauhkean lämmin, ruoka mainiota ja ne drinksut herkkua – ei käy kieltäminen. Brac on yksi mukavimmista, ellei jopa mukavin kokemani lomakohde!

Katu-uskottavuutta hatuilla, vai miten se meni...