Jalo Jalonius

Miten kovin voi kiintyä koiraan? Esiin astuu uljas Jalo-appenzellinpaimenkoiramme. Itku oli lähellä juhannusmökillä koiraa ikävöidessä. Koiraläheisriippuvaisuus? Kun kotiuduin yksin mökiltä jo ennen miestä, tuntui metsälenkki koiran kanssa viileässä, hiljaisessa metsässä poikkeuksellisen hienolta. Lähiössä oli hiljaisempaa kuin mökillä! Seuraavan päivän järvimaisemalenkki vei siitäkin voiton. Takaisin luontoon! Seuraavaksi ohjelmassa puiden halailua, kasvissyöntiä ja  Greenpeace-jäsenyys. Ei, leikki sikseen, lihansyönnistä en luovu, ei hulluksi heittäydytä sentään.

Appenzellin vesi.. eh paimenkoira.

Tänäiltana kävimme uittamassa koiraa läheisillä hiekkakuopilla. Jaloa ei varsinaisesti tarvitse uittaa, se ui ja polskii ihan vapaaehtoisesti. Hurtta on vajaan vuoden ikäisenä ihmeellisen innokas ja vikkelä uimari, jaksaa noutaa vesilelua kerta toisensa jälkeen! Huima vesipelastuskoiran ura häämöttää ensi keväänä, eli meidän perheessä ei siis ainakaan hukuta ensi juhannuksena.