keskiviikko 31. elokuuta 2011

Lupsakkaa mökkielämää

Vuokrasin järvenrantamökin muutamaksi päiväksi Kiskosta vain meille kahdelle ja koiralle. Sähköä ei ollut, hella ja jääkaappi toimivat kaasulla ja valot aurinkopaneelilla. Mökkielämässä oli jotain maagista! En ehtinyt kaivata kirkasta valoa, telkkaria tai juoksevaa vettä kertaakaan. Kuunnellessani iskelmiä paristoilla toimivasta radiosta ja katsellessani tyynen, ilta-auringossa kimmeltelevän järven yli, jokin vyöryi ylitseni Olin pakahtua epämääräisestä liikutuksen tunteesta ja jonkin hyvän, vanhan ja mukavan tunnistamisen riemusta. Ehkä kaupunkielämä, häly ja kiire ovat velloneet ympärilläni liian kauan ilman taukoa, enkä ole ymmärtänyt kuunnella hiljaisuuden kaipuutani. Tai sitten se oli vain se punaviini.


The manor.

Rantasauna


Järvipartio.




Ymppäsimme mökkeilyn lomaan kulttuurielämyksiä.  Fiskarsin ruukkikylä oli vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Olin aiemmin autuaan tietämätön tästä maaseudun ytimessä piilevästä helmestä. Sisätiloihin emme menneet, koska hurtta oli mukana, mutta nähtävää oli silti joka lähtöön. Roikkuvat oksat reunustivat hitaasti virtaavaa, idyllistä jokea. Ihan kuin emme olisi olleet Suomessa ollenkaan. Vanhoja myymälöiksi, työpajoiksi, kahviloiksi ja museoiksi kunnostettuja tehdas- ja muita rakennuksia oli vieri vieressä. Fiskarsin tuotteita oli tietysti kasoittain myynnissä. (Suomalainen) myyjä kuulemma palveli kaikkia sujuvasti englanniksi. Mitä sitä turhaan kieltä vaihtamaan kesken työpäivän. Fiskars toi jollain omituisella tavalla mieleen Saarenmaan pääkaupungin Kuressaaren, vaikka kylillä ei tiettävästi ole mitään yhteistä.




Snip snap!

Ruukkialueella.

Seuraavana päivänä tsekkasimme Kiskon kirkonkylän liepeillä nököttävät Haapaniemen linnanrauniot. Kivet olivat ihan viereisen talon pihan tuntumassa. Itseäni varmasti häiritsisi jatkuvasti pihapiirissä maleksivat ja kuikuilevat turistit. 

Rauniokoiran tutkimuksia.

Seuraava kohde oli vielä tukevasti pystyssä: Mustion linna oli mahtava museo-, majoitus-, kokous- ja ravintolakompleksi upeissa puitteissa luonnon helmassa. Kyllä Muistossa osataan, respect. Hinnat olivat osaamisen mukaiset: sesonkiaikana majoitus kahden hengen huoneessa alkaen 147 €…

Mustion linna



...vai oliko tämä se linna? Vai mitätön piharakennus?
Koira oli liekeissä mökkielämästä. Se säntäili parin-kolmenkymmenen metrin etäisyydellä toisistaan olevan mökin ja rantasaunan väliä, raahaili metrien mittaisia oksia ja tarkkaili kärppänä järven turvallisuustilannetta laiturilta. Se liikehti tuttuun tapaansa levottomasti kun ihmiset olivat veden äärellä. Jos rohkeni veteen, pelastuskoiramme pillastui pahanpäiväisesti. Aiemmin kesällä koira ui jo melko säyseästi ihmisuimarin ympärillä, tuhahteli vain mennessään. Nyttemmin se on ilmeisesti unohtanut saavuttamansa itsehillinnän. Siedätys jatkuu ensi keväänä.

Koira sai mökillä poikkeuksellisesti luvan nousta sohvalle, jopa sänkyyn. Se loikkasi suoraan möyhimään nukkujien pää-päähän, kuka nyt jalkopäähän haluaa, eihän siellä ole tyynyjäkään. Kaiken kaikkiaan koira viihtyi yllättävän vähän sohvilla tai sängyllä, eikä hinkunut jälkikäteen kotona paikkoihin, joihin sillä ei ole aiemmin ollut lupaa mennä. Tottumuskysymys kai. Tosin yhtenä yönä, kun olin epähuomiossa astunut sen tassuille sohiessani tietäni huussiin säkkipimeässä mökissä, kuulin sen hyppäävän omatoimisesti sohvalle. Ei täällä saa edes nukkua rauhassa, päällekin tallataan…

Tällainenkin korsi tässä, #&%!
Mikä on ruskea  ja valkoinen ja raahaa mennessään mitä milloinkin...

Kalaa ei noussut laituria edemmäksi. Hauet olivat kuulemma alimittaisia, ja pääsivät takaisin kasvamaan. Kantarelleja sen sijaan löysimme väkisin kaiveksimalla juuri kahden sipuli-sieninyytin verran.


Iltahämystelyä.
Hirvikärpästen seasta vaivalla kaivetut vahverot.

Valmistusvaihe
Nyytit



 Hieno loppukesän mökkiviikonloppu! Näitä vielä monta lisää, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti