Miksi fitness-väki
tuntuu olevan niin kärkkäästi puolustuskannalla? Vastustaako yhteisö pohjimmiltaan fitness- ja keholajien harrastajia ja heidän elämäntyyliään?
Copywriterinakin
työskentelevä kahvakuulaurheilija Kukka Laakso saa olla tyytyväinen. Jotain on
tehty oikein, kun yksi bodipäivitys saa aikaan näin vilkasta kuhinaa.
Sain osani
treenaamiseen ja fitness-elämäntyyliin liittyvästä räjähdysherkästä
keskustelusta, kun avasin omaa elämänasennettani väärässä yhteydessä. Vastapuoli
tulkitsi silmänräpäyksessä sanomani ilkeämieliseksi vertailuksi. Sain heti
paheksuntaa ja suuraakkosia arkipäivääni ja elämänasennettani lähemmin tuntemattomilta
ihmisiltä.
Ajatus siitä,
että päivittelisin tai arvostelisin urheilullista elämäntyyliä, on ventovieras.
Tykkään treenata ja syödä niin, että vointi on hyvä ja virtaa riittää. Kärkkäitä
kommentteja ihmetellessäni en voinut olla ajattelematta, että vastaava
keskustelu on takuulla käyty aikaisemminkin. Peräti ihan oikeaa puuta haukkuen.
Onko tosiaan jossain joukko ihmisiä, joka huvittelee säälittelemällä kanssaihmisen
ruokavalioita, aikaisia aamuherätyksiä tai tiukkaa treeniaikataulua – elämäntapaa
yleensä?
On
päivänselvää, että fitness-väki on tiensä valinnut vapaaehtoisesti, innosta ja
rakkaudesta urheiluun ja terveeseen elämään. Juupas eipäs -keskustelu ja niin
sanotun hurahtamisen päivittely on turhaa. Ne nuoret fitness-naiset
sikspäkkeineen eivät takuulla tuppaudu pilaamaan tyytyväisen nakkisoosinsyöjän arkipäivää
tai tule tyrkyttämään urheiluohjeita. Antaa tyttöjen harrastaa ja
elämäntapailla. Hienoa!
Itse olen
löytänyt aidon urheilun ilon uudestaan vasta viime vuosina. Muksuna illat täyttyivät
jos jonkinlaisesta jumpasta, tanssista, uinnista ja hevostelusta. Ylimieliset,
huutamista ja nöyryytystä kasvatuskeinona käyttäneet liikunnanopettajat istuttivat kuitenkin
sitkeän urheilukammon. Yleensä pelattiin
jotakin vastenmielistä pallopeliä, jossa suosittiin perisuomenruotsalaista
käsipalloa kohdusta asti pelanneita joukkuelajitykkejä. Ajatella, jos yksilö
olisi useammin saanut valita vaikka telinevoimistelun, lenkkeilyn, kuntopiirin
tai kuntosalin.
Kukka Laakson
asenteessa ihastuin ja samastuin valinnanvapauteen. Kuljen itse saman
ohjenuoran mukaan. En kiellä itseltäni mitään. Annan itselleni aina valinnanvapauden
lähestulkoon kaikessa, mitä mieleni keksii haluta. Tai tekee mieli jättää
tekemättä. Siivet, iso kasa ranskalaisia ja naurettavan iso kalja? Vai suu
täyteen suklaata? Jätänkö työt huomiselle? Ehkä paikalliseen kuuntelemaan
huonoa bändiä ja vetämään perseet?
No, tässä
tulee jännä kohta: yhdeksän kertaa kymmenestä mieli ja kroppa kuitenkin
valitsevat fiksummin. Kun tarpeeksi kauan lyö päätä seinään, ymmärtää lopulta
laittaa tyynyn väliin. Neljän viljan kaurapuuro tekee hyvää vatsalle ja pitää
kauan kylläisenä. Broileri ja kylmäsavulohi ovat hyvää evästä. Täysjyväruis
toimii. Marjoilla ryyditetty maustamaton jugu päihittää sokeroidun. Älä lisää
liikaa suolaa. Jätä se toinen viinilasillinen juomatta, yöunet kärsivät. Osta
niitä hyviä tummasuklaarusinoita, älä roskasuklaata. Kuulaa. Joogaa. Jumppaa.
Juokse. Ulkoile. Metsäile. Suunnittele ja tee ajoissa. Lueskele auringossa.
Nauti. Rauhoitu. Nuku.
Itselleni vapaus
valita on oikea tie. Mieli ei joudu koskaan kieltäytymisen aiheuttamaan
ahdinkoon, jolloin kapinahenki ei nouse. En kuitenkaan vertaa elämäntapaani ja
tottumuksiani fitness-urheilijoiden tai muidenkaan arkipäivään. Samalle
hiekkalaatikolle mahtuu takuulla erilaisia lapsia iloitsemaan samoista leikeistä. Kaikella lempeydellä ja hyvällä tahdolla: mulle on ihan sama miten muut elävät.
Jokainen
valitkoon parhaan mahdollisen tiensä. Hyvää elämää ja onnellisuuttahan täällä
kaikki haetaan. Niiden saavuttamisesta on vastuussa yksin itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti