Blogi jatkaa kotisivuillani uuden otsikon alla. Aiheet ja asenne sama. Tervetuloa!
Vakavasti otettavaa höpinää
Elämää ja kirjoittamisen iloa.
maanantai 9. syyskuuta 2013
torstai 1. elokuuta 2013
Mitä tarkoittaa kat ko kat kara rapui?
Ei katkarapuja, vaan tietenkin Rauman giälel ”katso, kun kissa juoksee portaita".
Raumaan on helppo tykästyä. Viikko sympaattisessa ja historiallisessa
pikkukaupungissa oli keskikesän kaivattu irtiotto. Omakotiasumisesta huolimatta
pienen rantakaupungin unelias leppoisuus ja perinteinen
ei-sen-niin-väliä-mökkielämä tekivät hyvää päivärutiineihin kangistuneelle
kaupunkilaiselle. Yksinkertainen mökki järven rannalla, kaunis vanha Rauma, iloiset
ihmiset, meri ja kaupunkia ympäröivä maaseutu vastasivat rauhaa etsivän
kutsuun.
Läheisen Sammallahdenmäen massiiviset kiviröykkiöt ovat
pronssikaudella kokoon vieriteltyjä hautoja. Kivenmurikat painavat varmasti
sadoista kiloista useisiin tonneihin. Edelleen paikoillaan makaavia järkäleitä
on työstetty ja liikuteltu paikasta toiseen tuhansia vuosia sitten. Se on jo kestävää
rakentamista. Ai eikö kympin kahvakuula nouse?
Sammallahdenmäki. Vierivä kivi ei sammaloidu. Ei näköjään myöskään tuhansia vuosia paikallaan nököttänyt kivi. Nimestä päätellen on sitä sammalta jossain täällä oltava. |
Kauttuan unelias ruukinpuisto toi mieleen Fiskarsin kylämiljöön. |
Retkelle! Veneetön tyytyy vesibussiin. Kuuskajaskari on Rauman edustalla oleva armeijan entinen puolustus- ja koulutuslinnake. Vesibussilla tai omalla veneellä saavutettavissa oleva vehreä saari palvelee nykyään matkailijoiden ja ryhmien kesäkeitaana.
Kuus-kajaskari vai kuuska-jaskari, raumaviisaammat? |
Kuuskajaskarin kiertely oli letkeää aurinkoisen
päivän ajanvietettä. Oli tykkiä, bunkkeria ja ammuntakenttää. Pimeä ja kylmä,
himmein punaisin lampuin valaistu bunkkeri oli kapeine käytävineen aika
hyytävä. Jopa tyhmänrohkea koira uikutti pääsyä takaisin maan pinnalle.
Wanhasta Kasarmista sai mutkattomat pizzat, juomat ja kaffet iltapäivän
virkistykseksi.
Vanhan Rauman kadut kutsuvat maleksimaan. Kauppakadun kahvila Soppi oli kulmakarvoja
nostattava, mutta piristävän erilainen lounaspaikkalöytö. Koirakin oli tervetullut
sisälle. Seinillä oli vaihtoehtotaidetta, sisustus oli kotikutoinen ja naudanlihasalaattiin
oli ympätty mansikoita. Hyvää oli yhtä kaikki ja palvelu oli iloista. Karjalanpaistikin
katosi ilman nurinoita. Erikoisempikin ape olisi toki huuhtoutunut alas
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan olusilla. Suositan!
Kahvila Sopen vastine numerokyltille. Jäi mietityttämään, kirjoittavatko tarjoilijat vihkoseensa "kanasalaatti vaaleanpunaiselle kamelille, kalakeitto siniselle norsulle..." |
Museopäivä! Rauman museosta saa 7 euron yhteislipun, jolla pääsee kiertelemään kahden päivän aikana kaikissa Rauman museon pällistelykohteissa. Listalla on ainakin Vanha Raatihuone, Marelan talo, Kirstin piha ja Savenvalajan verstas. Historiannälkäinen saa ihan hyvää vastinetta euroilleen.
Sano kyllä kulttuurille ja historialle, älä yhtään pyristele! |
Viimeisenä iltana pilkottiin jäljelle jääneet mäiskeet muhevaksi spydäriksi. Jälkkäriksi Kontion leipomon hävyttömän mehukasta sacherkakkua ja vähän herkkurommia. Mökillä on mukavaa :)
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Korteni levottomana vellovaan fitness-keskustelukekoon
Miksi fitness-väki
tuntuu olevan niin kärkkäästi puolustuskannalla? Vastustaako yhteisö pohjimmiltaan fitness- ja keholajien harrastajia ja heidän elämäntyyliään?
Copywriterinakin
työskentelevä kahvakuulaurheilija Kukka Laakso saa olla tyytyväinen. Jotain on
tehty oikein, kun yksi bodipäivitys saa aikaan näin vilkasta kuhinaa.
Sain osani
treenaamiseen ja fitness-elämäntyyliin liittyvästä räjähdysherkästä
keskustelusta, kun avasin omaa elämänasennettani väärässä yhteydessä. Vastapuoli
tulkitsi silmänräpäyksessä sanomani ilkeämieliseksi vertailuksi. Sain heti
paheksuntaa ja suuraakkosia arkipäivääni ja elämänasennettani lähemmin tuntemattomilta
ihmisiltä.
Ajatus siitä,
että päivittelisin tai arvostelisin urheilullista elämäntyyliä, on ventovieras.
Tykkään treenata ja syödä niin, että vointi on hyvä ja virtaa riittää. Kärkkäitä
kommentteja ihmetellessäni en voinut olla ajattelematta, että vastaava
keskustelu on takuulla käyty aikaisemminkin. Peräti ihan oikeaa puuta haukkuen.
Onko tosiaan jossain joukko ihmisiä, joka huvittelee säälittelemällä kanssaihmisen
ruokavalioita, aikaisia aamuherätyksiä tai tiukkaa treeniaikataulua – elämäntapaa
yleensä?
On
päivänselvää, että fitness-väki on tiensä valinnut vapaaehtoisesti, innosta ja
rakkaudesta urheiluun ja terveeseen elämään. Juupas eipäs -keskustelu ja niin
sanotun hurahtamisen päivittely on turhaa. Ne nuoret fitness-naiset
sikspäkkeineen eivät takuulla tuppaudu pilaamaan tyytyväisen nakkisoosinsyöjän arkipäivää
tai tule tyrkyttämään urheiluohjeita. Antaa tyttöjen harrastaa ja
elämäntapailla. Hienoa!
Itse olen
löytänyt aidon urheilun ilon uudestaan vasta viime vuosina. Muksuna illat täyttyivät
jos jonkinlaisesta jumpasta, tanssista, uinnista ja hevostelusta. Ylimieliset,
huutamista ja nöyryytystä kasvatuskeinona käyttäneet liikunnanopettajat istuttivat kuitenkin
sitkeän urheilukammon. Yleensä pelattiin
jotakin vastenmielistä pallopeliä, jossa suosittiin perisuomenruotsalaista
käsipalloa kohdusta asti pelanneita joukkuelajitykkejä. Ajatella, jos yksilö
olisi useammin saanut valita vaikka telinevoimistelun, lenkkeilyn, kuntopiirin
tai kuntosalin.
Kukka Laakson
asenteessa ihastuin ja samastuin valinnanvapauteen. Kuljen itse saman
ohjenuoran mukaan. En kiellä itseltäni mitään. Annan itselleni aina valinnanvapauden
lähestulkoon kaikessa, mitä mieleni keksii haluta. Tai tekee mieli jättää
tekemättä. Siivet, iso kasa ranskalaisia ja naurettavan iso kalja? Vai suu
täyteen suklaata? Jätänkö työt huomiselle? Ehkä paikalliseen kuuntelemaan
huonoa bändiä ja vetämään perseet?
No, tässä
tulee jännä kohta: yhdeksän kertaa kymmenestä mieli ja kroppa kuitenkin
valitsevat fiksummin. Kun tarpeeksi kauan lyö päätä seinään, ymmärtää lopulta
laittaa tyynyn väliin. Neljän viljan kaurapuuro tekee hyvää vatsalle ja pitää
kauan kylläisenä. Broileri ja kylmäsavulohi ovat hyvää evästä. Täysjyväruis
toimii. Marjoilla ryyditetty maustamaton jugu päihittää sokeroidun. Älä lisää
liikaa suolaa. Jätä se toinen viinilasillinen juomatta, yöunet kärsivät. Osta
niitä hyviä tummasuklaarusinoita, älä roskasuklaata. Kuulaa. Joogaa. Jumppaa.
Juokse. Ulkoile. Metsäile. Suunnittele ja tee ajoissa. Lueskele auringossa.
Nauti. Rauhoitu. Nuku.
Itselleni vapaus
valita on oikea tie. Mieli ei joudu koskaan kieltäytymisen aiheuttamaan
ahdinkoon, jolloin kapinahenki ei nouse. En kuitenkaan vertaa elämäntapaani ja
tottumuksiani fitness-urheilijoiden tai muidenkaan arkipäivään. Samalle
hiekkalaatikolle mahtuu takuulla erilaisia lapsia iloitsemaan samoista leikeistä. Kaikella lempeydellä ja hyvällä tahdolla: mulle on ihan sama miten muut elävät.
Jokainen
valitkoon parhaan mahdollisen tiensä. Hyvää elämää ja onnellisuuttahan täällä
kaikki haetaan. Niiden saavuttamisesta on vastuussa yksin itse.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Yrityksen toimesta oltiin myöskin yhteydessä – arveluttavia kielenväännöksiä
Erilaisia tekstejä kahlatessani törmään ilmaisuihin ja sanoihin, joita en ehkä haluaisi osaksi elävää ja taipuisaa äidinkieltämme. Sooloilu ei kuitenkaan aina kannata – varsinkaan kun yritysmaailma on kaltaiselleni taivaanrannanmaalarille vielä varsin vieras. Asiakkaan oman alan sanaston lisäksi kukin teksti vaatii oman tyylinsä, ja joskus on vain kylmästi käytettävä itselle vierasta ilmaisutapaa. Bisnes bisneksenä.
Alla silti pieni kokoelma yritysteksteistä ja -puheista tuttua kielenkäyttöä, joka pistää kielinikkarin
irvistämään. Huomiot perustuvat tukevammin omiin mielipiteisiini kuin
kielitieteeseen. Tässä hyvä alku, lisää seuraa!
haaste, haastava, haasteellinen
Haastava haaste tämä haasteellinen haaste-sana.
mieluummin: ongelma,
vaikeus, ongelmallinen, vaikea
Koen, että… Näen, että… Katson, että…
Näiden
tärkeilevien pikkusanojen käyttö aiheuttaa kuulijalle hienoista myötähäpeää.
Koen, että… Näen, että… Katson, että…
Mieluummin:
minun mielestäni… / minusta tuntuu, että / minun näkemykseni on, että…
taklata, selättää
puhuttaessa ongelmanratkaisusta
mieluummin: selvittää,
olla ratkaisu johonkin
esim.
Asia on
päätetty yhtiön hallituksen toimesta. (ei näin)
mieluummin:
joku tekee jotakin
esim.
Yhtiön
hallitus päätti asian. (yksinkertainen toimii yleensä parhaiten)
ratkaisu
Näitä on muuten
monenlaista. Ratkaisua tuntuu olevan niin näppärä käyttää, että se tahtoo
tuppautua joka soppaan.
esim.
rahoitusratkaisu
rengasratkaisu
toimitilaratkaisu
sisustusratkaisu
ratkaisuratkaisuratkaisu
rengasratkaisu
toimitilaratkaisu
sisustusratkaisu
ratkaisuratkaisuratkaisu
Voisiko
ratkaisun jättää joskus kokonaan pois?
esim.
meiltä saat joustavan
rahoitusratkaisun --> meiltä
saat joustavan rahoituksen
monipuoliset
toimitilaratkaisut --> monipuoliset toimitilat
case
Olisiko käypää
suomenkielistä vastinetta?
mieluummin:
tapaus, projekti, asiakas, asiakaskertomus?
löytyy
löytyy
Kaikkea tuntuu
löytyvän. Sehän on kiva, mutta aina ei olla elektroniikkaliikkeen
keskusvarastolla tai geokätköilemässä.
mieluummin: on
myöskin
Kiistellään,
onko tämä jo vakiintunut ilmaisu, vai onko tässä kömpelösti tårta på tårta. Tosiasia
on joka tapauksessa se, että sanalla myös ja liitteellä -kin on sama merkitys.
mieluummin:
myös
ole yhteydessä
Somesta, älypuhelimista, tableteista ja joka sortin pilvipalveluista huolimatta tuntuu
kummalliselta olla jotenkin jatkuvassa yhteydessä.
mieluummin:
ota yhteyttä
ole rohkeasti
yhteydessä, ota rohkeasti yhteyttä
Rohkeasti-sanalla
kannustetaan rennosti yhteydenottoon, mutta jotenkin lukijasta tuntuu, että
häntä puhutellaan kuin viisivuotiasta.
lähteä
tekemään jotakin, en lähtisi tekemään jotakin
Tähän huomaan
syyllistyväni itsekin, hrrrr! Tehdään vain reilusti, aletaan tehdä tai ryhdytään tekemään, mutta ei lähdetä tekemään yhtään
mitään.
Mutkikkaalla
ja tärkeilevällä ilmaisulla haettu uskottavuus luo äkkiä päinvastaisen vaikutelman. Kielenkäytössä yksinkertainen on yleensä kauneinta,
käytännöllisintä ja helpointa ymmärtää. Viestin on joka tapauksessa tarkoitus
tavoittaa lukija parhaalla mahdollisella tavalla, eikö?
Tunnisteet: arki, liikunta, koti, matkailu, koira
copywriting,
ilmaisut,
kieli,
kirjoittaminen,
sanasto,
sanat,
tekstisuunnittelu
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Remonttipäivitysten loputon virta
Talon myllerrysprojekti etenee joutuisasti. Julkisivu on muurattu vaaleansävyisellä tiilellä, ja koti näyttää pitkästä aikaa taas ihmisasumukselta. Talvituulessa lepattavien pressujen alla asuminen oli karmivaa. On se hieno, myönnetään.
Hieno on muuten auringonpaistekin! Se on kevät ny? |
Kohti koillista. |
Sisälläkään ei
näytä enää täysin toivottomalta. Seinät on tasoitettu ja maalattu, lattiat
odottavat leveitä, tammensävyisiä laminaattejaan, kylppäri kalusteitaan ja
kattopaneelejaan. Voi olla että joskus tulee sittenkin valmista.
Joko saa kantaa kamppeet sisään. |
Aamupalaa ja linnunsirpitystä kattoterassilla jo tulevana kesänä? Tai skumppaa ja akkain kotkotusta. |
Noin puolikkaan
vanhan yksiöni kokoisen uuden kylpyhuoneen seinät laatoitettiin vaakasuuntaan isoilla
30 x 60 cm vaaleilla laatoilla. Suihkun ja poreammeen nurkkiin valittiin mustan-tummansotkuista
härpäkkämosaiikkia. Lattialle tuli niin ikään 30 x 60 cm kokoista, pinnaltaan vähän
elävää ja kimaltavansorttista, mielestäni vähän asfalttimaista tummanharmaata
laattaa.
Mosaiikilla piiperretty kylpyhuoneen kulmaus. |
Raahauduin mukana sen kymmenennessä hifistelylaattakaupassa, mutta
lopulta kaikki laatat löytyivät K-Raudasta. Uskaltaako uudessa kylpyhuoneessa asioida
ollenkaan, voi yhren kerran jos jokin paikka LIKASTUU.
Singahdimme
viime viikolla Tallinnaan valikoimaan laminaatit, kylppärin kattopaneelit,
sisäovet ja sähkötarvikkeet. Kertyi kuulemma noin 2 000 sykäyksen säästö Suomen
hintoihin verrattuna. Raskaat, mutta
samalla rentouttavat pari kauppapäivää. Raksakaupoissa on jotenkin pirun raskas
nojailla (kaiken lisäksi kuoppaisista ja mutkaisista teistä
matkapahoinvoivana), mutta kylpylän lempeät laineet, höyryt ja mojitot lepyttävät
ärtyneemmänkin pirttihirmun.
Tarketin tammilaminaatti muistuttaa Tallinnasta löytämäämme, vähän rosoista leveää tammilankkua jäljittelevää laminaattia. |
Rakentamisen
näkökulmasta suurin työ lienee takana, mutta asukkaille ikävin vaihe on vasta
edessä. Alakerran, eli nykyisen asuinkerroksen ehostus. Lattioihin vedetään lattialämmitys, jotta uutukaisesta maalämpöpumpusta olisi
jotain hyötyä myös alakerrassa. Vanha wc, suihku ja sauna kumoon, ja tilalle
rempataan uusi yhtenäinen wc-kylpyhuone-höyrysauna-normisauna -tila. Lopuksi puhkotaan
alakerrasta portaat yläkertaan. Talossa on asuttu ja työskennelty koko rempan
ajan, joten melu- ja pöly-yhteys yläkertaan olisi ollut liikaa. Vai pitäisikö
jättää kerrokset vaille kulkuyhteyttä, houkutteleva ajatus kyllä.
Asukkaat evakkoon, toivottavasti turvallisen hermovälimatkan
päähän. Selvinnee aikanaan, tuleeko evakosta loma vai piina. Paras ottaa
seikkailun kannalta.
Tunnisteet: arki, liikunta, koti, matkailu, koira
rakentaminen,
remontti,
sisustus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)